Arkisto

Kati Tarkkonen

Nimi ja ikä: Kati Tarkkonen, 41v

Oma tarinani jyryläisenä: ​Vuosien mittaa olen toiminut Jyryssä voimistelijana, valmentajana, vanhempana, kuntojumpparina ja voimistelujaostolaisena, eli seuratoiminnan monet puolet ovat tulleet tutuksi :). Tulin seuraan (noin) vuonna 1987 kun muutettuani Turkuun uusi paras kaverini (ja nykyinen kälyni) Taru houkutteli mukaan jumppatreeneihin, Marita Hellbergin valmentamaan joukkueeseen. Innostuin heti ja joukkueesta tuli iso ja tärkeä osa elämää kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Opiskelut veivät muualle, mutta palattuani Turkuun aloitin vanhan joukkuekaverin Saaran kanssa valmentamaan Pippurit-joukkuetta ja sen myötä kävin myös liiton valmentajakoulutuksia. Omien lasten synnyttyä joukkuevoimistelu jäi vähemmälle, ja ohjasin hetken aikuinen-lapsi jumppaa. Kun molemmat omat tytöt sitten innostuivat voimistelusta, lähdin mukaan uuden Kookaburrat-joukkueen valmennukseen, ja viimeisimpänä olin yhden kauden mukana vielä Point Minit joukkueessa. Valmennushommat lopetin 2016, jonka jälkeen aloitin voimistelujaostossa vanhemman roolissa. Vuoden 2018 alusaa sain kunnian aloittaa voimistelujaoston puheenjohtajana!

Parasta jyryläisenä: Ehdottomasti parasta on ihmiset jotka olen saanut voimistelun ja seuratyön kautta elämääni. Tähän kuuluvat sekä vanhat joukkuekaverit, valmentajakaverit ja jaostolaiset että valmennettavat ja kaikki jumppariäidit ja –isät, joihin olen saanut tutustua. Osasta on tullut elinikäisiä ystäviä ja nyt varsinkin viime vuosina muilta vanhemmilta saatu vertaistuki kuuluisia ruuhkavuosia elettäessä on kyllä kaiken strassien liimaamisten ja aikaisten aamuherätysten arvoista :)!

Itselleni merkityksellinen asia on myös olla mukana lasten liikuntakasvatusta ja sen kehittämistä. Mielekkäällä harrastuksella ja porukkaan kuulumisella on kauaskantoiset vaikutukset! Lisäksi tietysti liikunnallinen elämäntapa seuraa joka jumpparia :).

Elämäni Jyryn ulkopuolella: Perheeseeni kuuluu mies, kolme lasta ja kaksi kissaa. Muuten elämääni kuuluu tutkijan työ lääkekehityksen parissa, jalkapallo-joukkue ja muuta liikuntaa ehtimisen mukaan.

Parhaita Jyry-muistoja: Niitä on paljon! Voimistelu- ja valmentaja-ajoilta riittää muistoja joita yhä naureskellaan, kuten tuomaristoon lentäneet vanteet, ja monet kisa- ja leirireissut. Lisää on varmasti luvassa kun päästään pitkästä aikaa Gymnaestaradan estradille ;)

Liikuttava hetki oli, kun vuonna 2016 kuulin esikoiseni saaneen vuoden Jyrytär palkinnon, kun samalla omasta Jyrytär-palkinnostani tuli kuluneeksi 23 vuotta.