Jyryläinen esittäytyy - Arkisto

Nea Johansson

Haastattelu julkaistu Kärrynpyörässä 8.11.2018

Nimi ja ikä: Nea, 20 v

Oma tarinani Jyryläisenä: Siirryin voimistelemaan Jyryyn vanhan joukkueeni hajottua kesällä 2014. Samaan aikaan perustettiin Cowahit jr -joukkue, jossa olen voimistellut siitä asti. Valmentamisen aloitin Cifioissa jouluna 2015, ja joulusta 2016 olen toiminut Flex Kidsin vastuuvalmentajana ja Kids-ikäkauden ikäkausivalmentajana. Olen myös mukana voimistelujaostossa.

Oma voimistelutausta: Aloitin oman jumppaurani 3-vuotiaana joukkuevoimistelun alkeisryhmässä Turun Urheiluliitossa, ja ehdin voimistella siellä yhteensä 12 vuotta Viviat ja Xonox -joukkueissa ennen siirtymistäni Jyryyn.

Parasta valmentamisessa on nähdä tyttöjen into, edistyminen ja lajirakkaus, ja auttaa heitä matkallaan kohti omia voimistelu-unelmia. 

Parasta itse joukkuevoimistelussa on arkiharjoittelu - yhdessä tekeminen, itsensä haastaminen ja se, että treenisalilla voi keskittyä vain treenaamiseen ja unohtaa muun. Ja kyllähän se kisafiilis on ihan parasta, eikä tähän lajiin kyllästy ikinä!

Elämäni Jyryn ulkopuolella: Jyryn ja voimistelun lisäksi opiskelen biotekniikan diplomi-insinööriksi Turun Yliopistossa.

Parhaisiin voimistelumuistoihini kuuluvat onnenkyyneleet omien valmennettavien kasvoilla onnistuneen suorituksen ja täytenä yllätyksenä tulleen ykköskategorian jälkeen – ne jäävät varmasti mieleeni ikuisesti. Kova kannustus kisoissa ja tiukassa paikassa onnistuminen on mahtavaa, ja sellaiset hetket ovat niin ikään ihania muistoja.

Kati Tarkkonen

Haastattelu julkaistu Kärrynpyörässä 6.4.2018

Nimi ja ikä: Kati Tarkkonen, 41v

Oma tarinani jyryläisenä: ​Vuosien mittaa olen toiminut Jyryssä voimistelijana, valmentajana, vanhempana, kuntojumpparina ja voimistelujaostolaisena, eli seuratoiminnan monet puolet ovat tulleet tutuksi :). Tulin seuraan (noin) vuonna 1987 kun muutettuani Turkuun uusi paras kaverini (ja nykyinen kälyni) Taru houkutteli mukaan jumppatreeneihin, Marita Hellbergin valmentamaan joukkueeseen. Innostuin heti ja joukkueesta tuli iso ja tärkeä osa elämää kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Opiskelut veivät muualle, mutta palattuani Turkuun aloitin vanhan joukkuekaverin Saaran kanssa valmentamaan Pippurit-joukkuetta ja sen myötä kävin myös liiton valmentajakoulutuksia. Omien lasten synnyttyä joukkuevoimistelu jäi vähemmälle, ja ohjasin hetken aikuinen-lapsi jumppaa. Kun molemmat omat tytöt sitten innostuivat voimistelusta, lähdin mukaan uuden Kookaburrat-joukkueen valmennukseen, ja viimeisimpänä olin yhden kauden mukana vielä Point Minit joukkueessa. Valmennushommat lopetin 2016, jonka jälkeen aloitin voimistelujaostossa vanhemman roolissa. Vuoden 2018 alusaa sain kunnian aloittaa voimistelujaoston puheenjohtajana!

Parasta jyryläisenä: Ehdottomasti parasta on ihmiset jotka olen saanut voimistelun ja seuratyön kautta elämääni. Tähän kuuluvat sekä vanhat joukkuekaverit, valmentajakaverit ja jaostolaiset että valmennettavat ja kaikki jumppariäidit ja –isät, joihin olen saanut tutustua. Osasta on tullut elinikäisiä ystäviä ja nyt varsinkin viime vuosina muilta vanhemmilta saatu vertaistuki kuuluisia ruuhkavuosia elettäessä on kyllä kaiken strassien liimaamisten ja aikaisten aamuherätysten arvoista :)!

Itselleni merkityksellinen asia on myös olla mukana lasten liikuntakasvatusta ja sen kehittämistä. Mielekkäällä harrastuksella ja porukkaan kuulumisella on kauaskantoiset vaikutukset! Lisäksi tietysti liikunnallinen elämäntapa seuraa joka jumpparia :).

Elämäni Jyryn ulkopuolella: Perheeseeni kuuluu mies, kolme lasta ja kaksi kissaa. Muuten elämääni kuuluu tutkijan työ lääkekehityksen parissa, jalkapallo-joukkue ja muuta liikuntaa ehtimisen mukaan.

Parhaita Jyry-muistoja: Niitä on paljon! Voimistelu- ja valmentaja-ajoilta riittää muistoja joita yhä naureskellaan, kuten tuomaristoon lentäneet vanteet, ja monet kisa- ja leirireissut. Lisää on varmasti luvassa kun päästään pitkästä aikaa Gymnaestaradan estradille ;)

Liikuttava hetki oli, kun vuonna 2016 kuulin esikoiseni saaneen vuoden Jyrytär palkinnon, kun samalla omasta Jyrytär-palkinnostani tuli kuluneeksi 23 vuotta.